Puolustusvoimissa tapahtuvan asiattoman käytöksen määrä on pysynyt liki samana viime vuodet. Häirintää kohtaa etenkin naiset: loppukyselyiden perusteella noin joka kolmas vapaaehtoisen asepalveluksen suorittava nainen kokee epäasiallista käytöstä palveluksensa aikana.
Varusmiesliiton näkökulmasta ongelman ratkaisujen joukossa on keskeisesti kolme asiaa: on koulutettava tunnistamaan häirintä, luotava ympäristö, jossa häirintä uskalletaan tuoda julki sekä varmistettava, että tapaukset käsitellään ripeästi ja asianmukaisesti. Tämä ketju ei aina käytännössä toteudu.
Liitto pitää tervetulleena esimerkkinä sitä, että eräässä palveluspaikassa johtajatehtävärataan sisällytettiin häirintää kokeneen varusmiehen kohtaamisrasti.
“Tämä on yksi konkreettinen tapa, jolla muutos voidaan sisällyttää varusmieskoulutukseen,” kommentoi Varusmiesliiton hallituksen jäsen Onerva Aalto. “Häirinnän vastainen työ ei voi kuitenkaan nojata palveluspaikkojen omaan aktiivisuuteen, vaan se edellyttää kansallisesti yhtenäisiä käytäntöjä.“
Varusmiesliitto on esittänyt yhdeksi ratkaisuksi anonyymejä viestintäkanavia, joiden kautta asiattomasta käytöksestä voi kertoa. Käytäntö onkin jo omaksuttu joissain varuskunnissa. Viestintää kanavista sekä auttavista tahoista tulisi tehostaa, jotta epäasiallinen käytös ei ilmenisi vasta loppukyselyissä. Yhteistupamajoitus tuskin poistaa asiatonta käytöstä kokonaan, mutta se nostattaa yhteishenkeä ja vaikuttaa positiivisesti ilmapiiriin.
“Anonyymit viestintäkanavat sekä yhteyshenkilöinä toimivat varusmiestoimikuntien edustajat edesauttavat tapausten esiin tuomista”, kertoo Varusmiesliiton puheenjohtaja Elina Riutta.
”Suurin kompastuskivi on, etteivät varusmiehet tiedä kenelle kokemuksistaan voi kertoa ja uskaltaako niistä kertoa. Avoimempi ilmapiiri ja tieto auttavista tahoista on ratkaisevaa”, Riutta linjaa. “Varusmiehet eivät voi olla ainoita kontakteja toisilleen epäasialliseen käytökseen tai mielenterveyteen liittyvissä asioissa, saati vastuussa niiden selvittämisestä. Siksi näistä tulisi ohjata heti henkilökunnalle.”
Tällä hetkellä tukea saa henkilökunnalta, sosiaalikuraattoreilta tai sotilaspastorilta. Varusmiesliitto katsoo, että varuskunnista tulisi löytyä myös vähintään yksi mielenterveyden ammattilainen. Se olisi tärkeää varusmiesten toimintakyvyn näkökulmasta.
”Esimiehellä on vastuu alaisistaan ja velvollisuus selvittää tietoonsa tullut asiaton käytös. Tapauksiin voidaan puuttua vain, jos epäkohdat tulevat esiin”, Aalto päättää.
